sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kiitos Dahlia♡

Moi (taas)


Vähän selitän eilistä postausta... En uskonut ikinä ,että teen tän postauksen näin  aikasin..Mulla on ollut lähi aikoina vähän rankkaa muutenkin ja on tosi rankkaa olla pääsemästä rakkaaseen harrastukseen mukaan.. Aina oon näyttänyt urheat kasvot muille enkä ole myöntänyt edes itselleni , että eihän se kivaa ole. Se tuli sitten kaikki vähän kerralla... Kun kuulin , että Dahlia oli ollut näyttelyn vanhin marsu tajusin oikeasti , että näyttely uraa ei ole enää pitkästi jäljellä. Mulla on ollut ja on edelleen hienoja marsuja , mutta yksi erottuu mulle niistä ikuisesti.. Aina oon sanonut , että kaikki marsut on yhtä tärkeitä ,mutta deep down inside oon aina tiennyt , että Dahlia on ollut mulle aina jotenkin erityinen. Älkää käsittäkö väärin , tietenki  kaikki marsut on tosi tärkeitä , mutta Dahlia on aina vaan jostain syystä semmonen erityinen. Se on taisellut lukuisia kertoja hengenvaarallisesta taudista. Mun pikku taistelija♡ Ei oo ollut helppoa , mutta aina se on noussut ylös ja tehnyt mut ylpeäksi. Välillä on pitänyt miettiä , että saanko edes pitää sitä enää...

 Ensimmäisestä päivästä lähtien tiesin , että Dahlia voi olla on the top of the game ja olin oikeassa. Se ei tosin kestänyt hirveän kauaa..Aina ajattelin , että Dahlia tulee olemaan näyttelyissä vielä 5 vuotiaanakin ja voittaa , mutta siinä olin väärässä... Kaneli oli näyttelyissä  vielä 4 ja 5 vuotiaanakin ja sijoittui. Tämä on kuulemma jo tosi harvinaista.
Tuli kunnon shokkina tuo eilinen ja joillekin se varmasti kuulostaa aivan naurettavalta , mutta mulle se jostain syystä oli nyt tosi iso homma. Tuntu vaan , että kaikki oli omaa syytä. Vaikka on vaikea sanoa niin ei ole eikä ole marsunkaa syy. Nyt kuitenkin olen kiitollinen siitä mitä Dahlia on saanut. Parhaat näyttely päivät se vietti Ruotsissa. Olisi vaan pitänyt tajuta se jo silloin.
Kyllä kirjoitin tuota edellistä postausta tosi itkuisena joten jos on tullut jotain 'tyhmää' sanottua , tuon takia , mutta piti kyllä oikeasti päästä purkautumaan.
Dahliahan on siis jäämässä nyt pian ansaitulle näyttely eläkkeelle. Kyllä kirpaisee vieläkin , mutta kuten edellisessä postauksessa sanoin en halua , että Dahlia jatkaa vuosia vielä huonoilla tuloksilla. Jos lopettaa niin lopettaa hyviin tuloksiin. Ja kyseessä lopulta ei ollut pelkästään se , että ei voitettu vaan myös se , että tajusin , että pitäisikö pian aloittaa näyttely eläke. Toivon ,että pääsen Dahlian kanssa edes yhteen näyttelyyn vielä mukaan.


                            -Emilia ja marsut 

2 kommenttia:

  1. Piti jo tuohon edelliseen postaukseen kommentoida, mutta olitkin kerennyt tähän kirjoittaa jo vähän samoja asioita kun mitä itse ajattelin. Marsut vanhenevat. Kyllä meidänkin Hertta kahmi melkein joka näyttelyistä PPM-sijoja kunnes veteraani-ikäisenä se sitten rupesikin selvästi lössähtämään ja muuttumaan enemmän pyöreäksi ja pehmeäksi ja sitten siirryttiinkin eläkkeelle :) Sen lisäksi moni omista marsuistani on sellaisia etteivät ne näyttelyissä koskaan sen kummemin pärjännyt, mutta se ei haittaa, mahtavia tyyppejä ne on kumminkin!

    Kuten itsekin totesit harva marsu oikeasti on enää ihan tiptop kun ikääntyvät, joka tietenkin on harmi, mutta kannattaa miettiä niitä jo ansaittuja saavutuksia! Teillä on Dahlian kanssa ollut ihan super näyttely-ura mitä nyt täältä ruudun takaa on tullut seurattua!

    Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  2. Joo, ihan tottahan tuo on, marsut vanhenee ja muutkin kun omat. Kaikkea ei tullut varmasti itkuisena mietittyä läpi. Kiitos tsempeistä!:)

    VastaaPoista